Seminaarit

Erään seminaarin aihe: Voiko mikään sota olla oikeutettu?

Kuulostaako mielenkiintoiselta? Minusta kuulostaa. Olisi ollut kivaa, jos olisimme keskustelleet aiheesta. Tämän sijaan ihmiset huutelivat esimerkkejä sodista, jotka eivät heidän mielestään ollut oikeutettuja. Irakin sodasta puhuttiin pitkään. Sen jälkeen tuutori kysyy, että eikö kaikki nämä normit etc. ole vain länsimaalaisia arvoja, ja miten voimme vaatia, että toiset kulttuurit omaksuvat nämä arvot? Opiskelijakaverini, joilta puuttuu täydellisesti kyky arvioida mitään kriittisesti, olivat sitä mieltä, että ei mitenkään. Japanin ihmisoikeusrikkomukset toisen maailmansodan aikana ovat ihan O.K, koska ne ovat osa sitä kulttuuria. Seminaarin jälkeen ihmiset kiittelivät toisiaan, kun oli niin hyvä keskustelu (Mikä keskustelu? Ei siellä ollut mitään keskustelua!), ja niin monta uutta asiaa sai pohdittavaksi.

Seuraavalla viikolla puhuimme ihmisoikeuksista: eihän oikeus elämään voi mitenkään olla universaali oikeus, koska muslimit tekevät itsemurhaiskuja. Selkeä länsimaalainen juttu tämä elämän ihannoiminen.

Seminaarituutori on varmaan sitä mieltä, että ensimmäisenä vuonna riittää, jos kyseenalaistaa, ja se kriittinen ajattelu tulee myöhemmin, ja antaa näiden 'keskustelujen' jatkua.

Yliopistosta

Olen jälleen kerran tullut siihen lopputulokseen, että koska olen kiinnostunut ympäröivästä maailmasta, pidän opiskelusta ja käytän aktiivisesti omia aivojani, yliopisto on minulle väärä paikka. Huoh.

Mutta: olen löytänyt kaksi ihmistä, joiden mielestä on kivaa kirjoittaa essee mielenkiintoisesta aiheesta. Toiselle niistä voin jopa valitta siitä, että on tullut puhuttua paskaa idioottejen kanssa koko päivän. Ehkä opiskelijat eivät olekaan niin toivottomia kuin luulin.

Aika näyttää.